Miksi ovet ei aukene meille?

Tammikuu vetelee jo viimeisiään ja kirjoitukset lähenevät pelottavaa vauhtia.
Siksi olisikin hyvä aika miettiä myös sitä kuuluisaa B suunnitelmaa. Mitä teen, jos ovet Helsingin lääkikseen eivät ensimmäisellä kerralla aukenekaan?

Vaihtoehtoja olisi varmaan yhtä monta kuin hakijaakin, mutta toinen kysymys on sitten se, että mihin todella haluan ja missä haluan elämääni rakentaa. Luontevin vaihtoehto Helsingille olisi Tampere. Tampere olisi lähempänä kuin Helsinki, Tampereelta saisi helpommin ja halvemmin asunnon ja olisi sinne myös hieman helpompi päästä sisään. Toisaalta en ole Tampereesta juuri koskaan todella pitänyt. Onhan se ihan kiva kaupunki muuten, mutta näin koko ikänsä rannikolla asuneelle Tampere on aivan liian sisäänpäin kääntynyt savupiippukaupunki.

Toinen vaihtoehto olisi tuo rakas naapurimme Ruotsi. Ruotsissahan kaikki on aina paremmin ja yliopistoonkin pääsisi opinto-ohjaajani mukaan huomattavasti helpommin kuin meillä Suomessa.
Ruotsissa vähäinen ryysis yliopistoihin johtuu OPO:n mukaan siitä, että kansankodin yleinen palkkojen kehitys on ollut suosiollinen myös niillä paljon parjatuilla matalapalkka-aloilla ja siitä, että Ruotsissa myös ammatillinen koulutus on todellinen vaihtoehto akateemisen tutkinnon rinnalla. Ensi kesän kesälomareissun voisikin suunnata Ruotsin maalle alkaen Uumajasta ja siirtyen siitä etelään kohti Tukholmaa ja Uppsalaa. Pistetään harkintaan!

Oikeastaan en ole miettinyt koskaan mitään muuta vaihtoehtoa lääkiksen rinnalle. Tarkoitan nyt siis sellaista vaihtoehtoa, josta todella voisi tulla unelma-ammattini. Oikis vaikuttaa kovin tylsältä ja kauppakorkea taas niin päämäärättömältä. Luonnontieteelliset alat kiinnostavat eniten, mutta sen oikean alan löytäminen tuosta luonnontieteellisestä suosta tuntuu lähes mahdottomalta. Sitä paitsi tuleeko niistä kaikista hienoista nimikkeistä sitten lopultakaan konkreettista ammattia vai vain jotain ''hyödytöntä'' hömppää? No joka tapauksessa selasin matemaattis-luonnontieteellisen ja biotieteellisen opinto-oppaita ja valitsin sieltä minua eniten kiinnostavat alat. Vielä en tiedä mitä niiden kanssa teen. Välivuosi matemaattis-luonnontieteellisessä vai elämän ura? Antaa ajan näyttää.

Joka tapauksessa pääprioriteettini tälle keväälle on Helsinki ja lääketieteellinen tiedekunta. Viime viikolla tuli valmennuspaketti ja se vaikutti ensisilmäykseltä varsin kattavalta ja laadukkaalta. Erityisen kiinnostavia olivat erilaiset potilastapaukset, jotka toivat esiin lääketieteen konkreettisen puolen ja sen miten teoriaa tulee osata soveltaa oikeassa elämässä.

Luku-urakkakin on alkanut. Olen lukenut jo Galenosta mukavasti kemian ja fysiikan rinnalla. Kohta tulee kuitenkin pieni tauko Galenoksen luvulle ja keskityn täysillä kirjoituksiin (sekä vähän myös lukion loppumiseen liittyviin juhlallisuuksiin :D).

Lukuintoa kaikille abeille ja muillekin pänttääjille!