Nyt se alkoi!

Miksi kummassa pitää kelloja siirtää kesäajasta talviaikaan ja talviajasta kesäaikaan? Se sekoittaa biologisen kelloni totaalisesti! Miksi pitää käyttää keinotekoisesti keksittyä aikaa, joka sotii elimistömme omaa kelloa vastaan? Älytöntä! Koita nyt sitten siinä valmistautua mahdollisimman tehokkaasti pääsykokeisiin, kun yölläkään ei saa unta.

Yöstä poiketen aamuni valkeni aurinkoisesti. Upea ja melko lämminki ilma lupasi hyvää tulevalta päivältä. Nopeat aamutoimet, vähän murua rinnan alle ja Galenos kouraan. Luin ensin parikymmentä sivua, jonka jälkeen tein valmennuspaketin ''motivaatiotehtävät''. Motivaatiotehtävien tulisi kertoa kuinka paljon motivaatiota opiskelijan tulee vähintään käyttää saavuttaakseen opiskelupaikan. Minä sain tulokseksi 125%. Tyydyttävä tulos, vaikka paremminkin olisi voinut mennä.

Iltapäivällä päätin mennä kirjastoon. En vielä tiedä sopiiko kirjasto opiskelutyyliini, mutta eiköhän sekin selkene muutamassa päivässä. Saavuttuani kirjastoon, etsein sopivan ja tarpeeksi rauhallisen (aivan kuin kirjastossa ei muutenkin olisi rauhallista) sopen, jonne majottauduin. Aloitin fysiikan, kemian ja biologian aloitustehtävillä. Aloitustehtiin sai käyttää aikaa kuhunkin 30min, jonka jälkeen saatua tulosta piti verrata diagrammiin, johon oli piirretty valmennuskurssilla olleiden tulokset. Kemiassa sijoituin hieman terävimmän 10%:sen alapuolelle, fysiikassa olin samoissa kuin parhaat, kun taas suureksi yllätykseni ylsin biologiassa vain hieman yli keskitason. Testien jälkeen luin Galenoksesta taas 20 sivua ja lähdin kotiin.

Kotimatkalla poikkesin koululla katsomassa kemian tuloksia. Pettymys oli suuri nähdessäni todella alakanttiin menneen suoritukseni. Niin väärin. Joku kysyikin osuvasti Abitreenien keskusteluissa: Miten voi olla mahdollista, että saan lempiaineistani huonoimmat tulokseni? Ja miten ihmeessä kehtaa näyttää tälläisiä arvosanoja, kun kerran kyseisiä aineita olen lähdössä opiskelemaan? Sanoppa se.

Kotiin päästyäni lohduttauduin ja paukutin päähäni yksinkertaisia, mutta varsin viisaita totuuksia. YO-kirjoitukset ovat vain yksi koe, joka voi mennä todella hyvin, todella huonosti tai jotain siltä väliltä. YO-kirjoitukset eivät kerro oikeastaan mitään tulevaisuudestasi ja paljon suuremmat haasteet ovat vasta edessäpäin. Sen kyllä tajusin, että laskurutiinia pitää parantaa ja paljon tämän kevään aikana.

Lukutyyliäni saan hiottua päivä päivältä paremmaksi. Viikonloppuna opein uuden niksin eräältä blogisivustolta. Käytän post-it lappuja kertomaan omasta etenemisestäni. Vihreitä liimaan helppoihin kohtiin, keltaisia kertausta vaativiin ja punaisia erittäin vaikeisiin. Vihreitä kertyi näin aluksi selvästi enemmän, onneksi. Lisäksi teen muistiinpanoja ja kirjoitan tärkeitä ja muistettavia sanoja/asioita post-it-lapuille samalla, kun luen.

Tämän päivän saldo (6h):
-40 sivua Galenosta
-3 alkutestiä
-motivaatiotesti
-9 kemian perustehtävää

Huomenna uusi päivä...

Kevättä ilmassa

On kulunut kaksi kuukautta viimeisimmästä merkinnästäni, niin se aika rientää. Kahteen kuukauteen on mahtunut runsaasti verta, hikeä ja kyyneliä, mutta nyt voi vihdoin huokaista helpotuksesta ja taputtaa itseään olalle. Hyvä minä! Yksi tavoite saavutettu!

Eilen keskiviikkona oli minun lukioaikani viimeinen koitos: biologian ainereaali. Koe oli suorastaan ihana! Sellainen selkeä, miellyttävä ja mielenkiintoinen jollaisia kaikkien YO-kokeiden tulisikin olla. Kokeessa oli myös melko paljon ihmisbiologiaa, joka käsitteli mm. kipuaistimuksen syntyä, verenvuodon tyrehtymistä, haiman tehtävää ruuansulatuksessa ja kantasoluja. Kiitos siis YTL! Nyt vain pitää odotella tuloksia...toivotaan parasta.
Kyseisen kokeen voi käydä ratkomassa täällä: http://abitreenit.yle.fi/files/abitreenit/biologia_kevat_2008.pdf

Ensi maanantaina alkaakin sitten valmistautuminen toiseen tämän hetkisen elämäni suurimmista tavoitteista. Valmennuspaketti ja sen päällä uljaasti lepäävä Galenokseni odottavat pöydälläni hiljaisesti, mutta vaativasti. Maanantaina tartun tuohon suureen ja mahtavaan Galenokseen, jonka onneksi olen jo kerran ehtinyt lukemaankin.

Olen päättänyt, että en suhtaudu Galenokseen pelokkaasti, vaan ikään kuin haasteena. Haasteena, joka minun tulee voittaa, jotta saavutan päämääräni. Valmiudet minulla siihen on, miksi en siis käyttäisi niitä?

Lisää tarinointia luvassa...be there! :)