Kesä on jo hyvä tovi sitten vaihtunut syksyyn, tuulet puhaltavat pohjoisesta, linnut muuttavat ja lehdet putoilevat. Syksy on mielestäni erittäin mielenkiintoinen vuodenaika; samanaikaisesti syksy merkitsee yhden ajanjakson loppua ja toisaalta uuden alkua. Tämä syksy on ollut minulle juuri tuon kaltainen.
Kun sain viime heinäkuun alussa tietää, että en vielä tänä vuonna päässyt lääketieteelliseen, meni hetki ennen kuin tein tai ylipäätään halusin tehdä mitään tulevaisuuteni eteen. Elin hetken tilassa, jossa millään ei tuntunut olevan minkäänlaista merkitystä tai tarkoitusta. Motivaationi mateli pohjamudissa. Kuitenkin heinäkuun puolessa välissä postiluukusta kolahti kirje, joka muutti suunnitelmani. Kirje tuli koulusta jonne olin hakenut, koska pakkohaku niin edellytti. Se olisi ollut B-suunnitelmani, jos lääkispaikka ei olisi vielä auennut. Mietin hetken ja päätin, että välivuosi suunnitelmat joutavat romukoppaan ja otan opiskelupaikan vastaan.
Tuosta päätöksestä seurasi nopealla aikataululla oman asunnon etsintä vieraalta paikkakunnalta, joka ennakko-odotuksista huolimatta olikin melko helppoa. Tai sitten meillä kävi vain niin hyvä tuuri. Loppukesä menikin oman elämänsä järjestelyssä, kippojen, kulhojen ja patojen hankkimisessa ja ylipäätään koko asian sulattelussa.
Nyt olenkin asunut jo kokonaiset kuusi viikkoa pääkaupungimme sykkeessä ja uudessa koulussa opiskellen. Pari ensimmäistä viikkoa olivat todella vaikeita henkisesti. Koti-ikävä painoi päälle ja kaikki tuntui menevän pieleen. Koti-ikävä kuitenkin hälveni ja aloin nauttia uudesta elämästäni. Helsinki on nimittäin kaupunki johon voisi rakastua aina vain uudestaan ja uudestaan.
Opiskelen siis biotekniikkaa. Koulua en halua paljastaa näin julkisesti, mutta sen voin sanoa että hyötyä siitä on ajatellen tulevaisuuttani. Kemiaa, fysiikkaa, matikkaa, biologiaa ja paljon muuta. Laboratoriotyöskentely antaa Galenokselle uutta pohjaa, kun teorian näkee käytännössä. Viimeisimpinä töinä voisin mainita spektrofotometrian, mikroskopian, erilaiset DNA-analyysit ja sentrifugityöt.
Lääkis on siis edelleen mielessä. Motivaatio on nyt vähintään kaksinkertainen viime kevääseen verrattuna. Kyseisessä koulussa saan vankan laskurutiinin ja pysyn opiskelurutiinissa kiinni. Olen myös lainannut lääketieteellistä aineistoa kirjastosta, jota lueskelen aina kun on aikaa. Kolmanneksi aion valmennuskurssille. Todennäköisesti Valmennuskeskuksen kurssille. Valmennuskurssilta toivon saavani vinkkejä opiskeluun, lisää laskurutiinia, parantaa vastaustekniikkaani ja vertaistukea, jota ei voi koskaan olla liikaa.
Ensi kevään kokeeseen valmistautuminen voi alkaa !
PS. Pyrin myös päivittelemään blogiani hieman entistä aktiivisemmin. :)
