Istuin ja itkin

Tiistai 27.5.08 klo 8.00. Saavun hyvissä ajoin Helsingin yliopiston päärakennukseen, jossa valintakokeeni on tarkoitus pitää. Aikani etsittyäni löydän oikean auditorian ja majoittaudun käytävällä olevalle penkille. Ei ketään missään. Mahdoinko tulla oikeaan paikkaan? N. 20 yli kahdeksan saapuvat ensimmäiset ''kanssakilpailijani'' ja lähes heti heidän jälkeensä kokeen valvojat. Huomaan luovani lähes murhaavia katseita ''kanssakilpailijoihini''. ''Minä olen aivan varmasti parempi kuin tuo, osaan kaikki asiat paremmin kuin tuo.'' Psyykkausta?

Ovella tapahtuneen ''ruumiintarkastuksen'' jälkeen huomaan istuvani puisella penkillä 1800-luvulla rakennetussa tiedon kehdossa. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta. Kunpa aivoni nyt toimisivat. Hieman yli kello yhdeksän käännän paperin ja putoan korkealta ja kovaa...

Koetta kuvaa tänä vuonna varsin hyvin sana: ERILAINEN. Erilaisuus ei tässä yhteydessä ole todellakaan positiivinen asia. Ensimmäinen tehtävä oli vielä varsin perinteinen, mutta sitten kaikki muuttui. Aivan liian paljon fysiikkaa, hyvin vaikeaa kemiaa ja liian vähän biologiaa ja anatomiaa. Galenoksen sai heittää romukoppaan, sillä pelkästään Galenoksen avulla tehtävistä ratkesi vain murto-osa. Olin pettynyt. Voi vain sanoin kuvailla sitä pahan olon tunnetta, joka valtasi minut, kun olin koesalin ovet sulkenut takanani. Itku oli lähellä.

Optimistina en ole kuitenkaan vaipunut epätoivon suohon, vaan jaksan uskoa tulevaan. Vielä ei ole mitään tuloksia tullut, joten mikään ei ole kirkossa kuulutettua. Joka tapauksessa pettymykseen on syytä varautua ja miettiä tulevaa välivuottaan. Töihin nyt ainakin pitäisi päästä.

Paulo Coelhon sanat sopivat tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin:

''Elämässä voi kokea tappioita muttei kärsimystä.
Todellinen soturi tietää,
että taistelun hävittyäänkin
hän on parantanut miekkailutaitoaan.
Seuraavassa kamppailussa hän on taitavampi.''

-Paulo Coelho, Piedrajoen rannalla istuin ja itkin.

HUH, mikä koe!

Kokeesta selvitty, mutta vähän sekavin tunnelmin. Raporttia reissusta ja kokeesta tulee huomenna.

Sen voin jo nyt sanoa, että mahdoinkohan lukea väärää kirjaa, kun luin Galenosta?
Oliko se nyt ihan varmasti se oikea pääsykoekirja?

Urakka ohi!

Nyt on kevään luku-urakka ohi! Enää ei kannata lukea, koska siitä ei ole enää mitään hyötyä. Kahden kuukauden aikana olen pystynyt sisäistämään uskomattoman määrän uutta tietoa. Rehellisesti sanottuna olen ylpeä itsestäni, sillä olen saanut luettua täysin lukusuunnitelmani mukaisesti ja mielestäni vielä varsin tehokkaasti.

Tämän viimeisen viikon olen kertaillut nopealla lukutekniikalla sekä Galenosta, että omia muistiinpanojani. Lisäksi olen ylläpitänyt laskuruutinia ja tehnyt simuloidun pääsykokeen. (siitä sain kahdessa tunnissa n. 77 prosenttia oikein.)

Eilen vaihdoin patterit laskimeeni, ostin lyijyä ja tarkistin muutenkin penaalini varustuksen. Vielä pitää hankkia eväät ja sitten kaikki onkin valmista suurta hetkeä varten. Huomenna vielä junassa voi hetken kertailla, mutta muuten luvut on nyt luettu.

Kuten viereinen kysely todistaa: kaikki jännittävät, ja niin kuuluukin. Sopiva jännitys antaa tietynlaisen draivin kokeeseen, joka saattaa auttaa muistamaan vaikeimmankin asian. Lisäksi se parantaa osaltaan keskittymiskykyä.

Minua jännittää, mutta tiedän olevani valmis.
Onnea kaikille tiistain koitokseen!

PANIIKKI JA AHDISTUS!

Näinä päivinä oma stressitasoni alkaa hipoa jo pilviä. Tänään on viikko aikaa pääsykokeeseen, joten asioiden tulisi olla jo hyvässä järjestyksessä tuolla säilömuistini syövereissä. Mutta siltäpä ei tunnu! Entä jos unohdan kaiken pääsykoeaamuna? Entä jos en saakkaan tietoja paperille ja laskuja laskettua? Pelottavaa ja ahdistavaa.

Tähän asti olen kuitenkin joka päivä saanut valettua itseeni uskoa, että kyllä minä siitä selviän. Aivan varmasti selviän! En ole huonompi kuin muut ja minulla on yhtäläiset mahdollisuudet kuin kenellä tahansa muulla. Entä, jos nyt viime metreillä tuo usko ei enää riitäkkään?

Pakko se on kuitenkin jaksaa. Tavoite kirkkaana mielessä ja unelmaansa uskoen aion selvitä vielä tämän viimeisenkin viikon. Ensi viikolla tähän samaan aikaan kaikki on jo ohi ja kesä voi alkaa. (ilman huolta mistään) Olen päättänyt, että en edes vilkaise vastausanalyyseja, kun olen kokeesta ulos tullut. Aika sen sitten näyttää, avautuvatko ovet unelmaani.

Tsemppiä kaikille!

Raakoja pisteitä

Aloin pohdiskelemaan pääsykokeiden pisteytystä. Systeemihän menee niin, että pyrkijöiden saamat pistemäärät skaalataan välille 0-72 ja parhaan raakapistemäärän eli siten myös parhaan skaalatun pistemäärän saanut sijoittuu ykköspallille. Sitten siitä eteenpäin otetaan parhausjärjestyksessä sisään, kunnes tiedekunnan sisäänottomäärä täyttyy. Oman lisänsä soppaan tuo lisäksi vielä todistuspisteet. Joiden muuten tarvitsee olla huomattavan korkeat, että niistä hyötyisi.

Olisikin mielenkiintoista tietää, että minkälaisilla raakapistemäärillä ihmiset ovat päässeet sisään ja erityisesti Helsinkiin. Kokeen ja kokelaiden tasohan vaihtelee vuosittain, mutta noin yleisesti paljonko pitää prosenteissa saada pisteitä, että voisi edes unelmoida sisäänpääsystä. 75%? 80%?Vai enemmän? Jos joku sisäänpäässyt sattuu lukemaan, niin olisi kiva jos kommentoisit. :)

Eilen sitten varmistui virallisesti sekin, että kuun lopussa on juhlat tiedossa. Arvosanoihin olin suht tyytyväinen, vaikka paremminkin olisi toki voinut mennä. Tosin eipä noilla arvosanoilla enää juuri mitään virkaa ole. Joka tapauksessa onnea kaikille uusille ylioppilaille! Juhlikaamme, sillä olemme sen ansainneet.

Työ tekijäänsä kiittää

Tein tänään valmennuspaketin kemian lopputason testin. Tulos oli loistava, ehkä jopa pienoinen yllätyskin. Sain 28.5/30 eli 95% oikein kaikista tehtävistä. Kokeessa oli kahdeksan tehtävää ja aikaa sai käyttää tasan puoli tuntia. Kaikissa tehtävissä pääsin heti vauhtiin, eikä missään tullut tunnetta: apua en osaa tätä!

Ahkera työnteko näyttää siis tuottaneen tulosta. Aika sen sitten näyttää miten valmennuspaketin kokeet korreloivat pääsykokeen kanssa. Motivaatiota tämä kyllä kasvatti. En ole ainakaan raatanut turhaan. :)

Vaihtoehtoinen pänttäys osa 2

Tältä näyttää nykyisin vaatekaappini ovi:

Myönnän olen hurahtanut täysin Post-it -lappuihin. (vaikka nuo minun eivät aitoja olekaan ja varmasti siitä syystä eivät pysy ovessa ilman teippiä.)

Post-it -lappuihin saa kätevästi koottua erilaisia pieniä muistilistoja, jotka helpottavat erityisesti yksityiskohtien hallitsemista. Myös kaavat on helppo opetella tuolla systeemillä. Kun Post-it -laput ovat näkyvällä paikalla et voi olla huomaamatta niitä ja saatat oppia esimerkiksi vaatekaappisi ovea avatessa miten lasketaan pH puskuriliuoksessa. Tiedätkö sinä?

Relevanttia tietoa metsästämässä

Oi sitä aikaa lukiossa, kun opettaja noukki kirjasta olennaisimmat asiat, käski tehdä tärkeimmät tehtävät ja toisinaan jopa kannusti vieressä jatkamaan yrittämistä. ''Kyllä se vielä ratkeaa, usko itseesi!''

Näin itsenäisesti pääsykokeisiin valmistautuessa ongelmaksi voi muodostua juuri sen olennaisen hahmottaminen. Ne tärkeät asiat, jotka lähes sata prosenttisella varmuudella kysytään joka vuosi. (onko sellaisia?)

Esimerkiksi tieto kyynelrauhasen tarkasta alkamispisteestä (eräältä keskustelupalstalta poimittu) ei varmastikaan ole relevantti. Mitä pääsykokeessa on hyötyä tiedolla siitä, että alkaako kyynelkanava aivan silmäkulman oikeasta reunasta, keskeltä vai vasemmasta reunasta? Voin vastata: ei yhtään mitään!

Toisinaan taas jotkin asiat saattavat olla hyvinkin pikkutarkkoja ja eksakteja, mutta silti erittäinkin tärkeitä. Hyvän esimerkin siitä antoi ''lääkiksessä''-blogin kirjoittaja, jonka valmennuskurssin kokeessa (vuonna 2006) kysyttiin happimolekyylin kulkeutumisreitti alveolista hemoglobiiniin. Oikea vastaus oli: alveoli, surfanktikerros, epiteelin solukalvo, sytoplasma, solukalvo, tyvikalvo, endoteelin solukalvo, sytoplasma, solukalvo, plasma, punasolun solukalvo, sytoplasma ja lopulta hemoglobiini. HUI!

Itseäni Galenoksen jäsentämisessä ja olennaisen löytämisessä ovat auttaneet huomattavasti valmennuspaketin materiaalit. Tyylini on, että luen ensin kappaleen Galenoksesta ja sitten valmennuspaketista. Valmennuspaketissa on se etu, että siinä teksti on paljon selkeämmin jäsennelty ja siksi paremmin ymmärrettävissä.

Pikkuhiljaa alkaa kortisolin eritys kasvaa, jännitys lisääntyä ja paineet kasvaa. Onneksi kolmen viikon päästä tämä kaikki on jo ohi. (vaikka toisaalta jotenkin oudolla tavalla nautin suunnattomasti tästä kaikesta, mikä liittyy pääsykokeeseen.)

PS. Tajusin tänään, että VIHAAN YDINFYSIIKKAA!

Vaihtoehtoinen pänttäys

Mikäli Galenoksen pänttäys alkaa kyllästyttää, voi mieltään virkistää eräällä lastenohjelmien klassikolla ja samalla kenties oppia jotain hyödyllistä. Kyseessä on ranskalaisen Albert Barillé:n luoma legandaarinen ''Olipa kerran elämä''.

Sarjassa antibiootit muuttuvat suihkuhävittäjiksi, ammoniakki häiriköiviksi koulutytöiksi ja kalsiumin imeytymisessä tärkeä D-vitamiini rullaluisteleviksi nuorukaisiksi.

Vaikka ''Olipa kerran elämä'' onkin suunnattu lapsille, niin antaa se myös paljon aikuisille (ja ennen kaikkea lääkiksen pääsykokeisiin pänttääville). Sillä asiathan ovat täyttä totta, esitystapa on vain kuvitteellinen ja yksinkertaistettu.

Blogissani oleva kysely kertoo, että suurin osa aikoo lukea Galenoksen vain 1-2 kertaa. (41%) Toinen puolikas (johon itsekin kuulun) aikoo uhrata Galenokselle 3-6 kertaa.Vain kahdeksan prosenttia aikoo lukea Gallen yli seitsemän kertaa. Tulos on mielestäni hyvä, sillä laatu on paljon tärkeämpää kuin lukukertojen määrä. Siispä älä lue lukeaksesi, vaan lue oppiaksesi!

Fysiikkaa ja kammiovärinää

25 päivää aikaa! Voitteko kuvitella, vajaa kuukausi aikaa yhteen elämäni tärkeimmistä päivistä.
Välillä iskee suunnaton paniikki, kun vain ajatteleekin kyseistä päivää. Nyt pitäisi sekä lukea, että laskea täysipäiväisesti vähintään kahdeksan tuntia. Välillä se tuntuu niin kovin vaikealta, eikä asiaa helpota yhtään tuo mielettömän upea lähes kesäinen ilma.

Tein tänään fysiikan välikokeen ja mitäpä siitä nyt sanoisi. Sain 20/30 eli n. 67 % oikein kaikista tehtävistä. Tulos oli keskinkertainen, mutta ei kuitenkaan paras. Pikkaisen masensi, mutta toisaalta tiedänpä nyt ainakin mitä pitää vielä harjoitella. Laskuja, laskuja, laskuja...

Lisäsin blogiini kyselyn, joten vastailkaapa siihen. Pänttäyksestä huolimatta aurinkoista toukokuun alkua kaikille!