Valaistumisia

Välillä tuntuu, että ei jaksa. Tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, eikä osaa yhtään mitään. Aikaa on enää vähän päälle kuukausi ja vielä pitäisi oppia yhtä sun toista tärkeää. Fysiikka tuntuu tällä hetkellä selvästi vaikeimmalta. Fysiikasta kyllä pidän kovastikin, mutta laskupuoli tuntuu tökkivän. Eteen on myös tullut aivan uusia asioita, joita en tiennyt fysiikkaan kuuluvankaan tai tiesin, mutta en olettanut niiden olevan ratkaisevan tärkeitä. Tuntuu myös siltä, että juuri ne lääketieteen kannalta ratkaisevat kappaleet ovat jääneet vähemmälle tai jopa kokonaan skipattu lukion fysiikan kursseilla.

Fysiikasta en ole koskaan saanut päähäni optiikkaa, enkä fotometriaa. Vaikka nuo linssit ja peilit ja niissä syntyvät kuvat on opetettu jo yläasteella, niin silti ne vaikuttavat aina yhtä vaikeilta. Ikinä en saa päähäni, onko kyseessä valekuva, oikea kuva, oikeinpäin oleva kuva, ylösalaisin oleva kuva jne. Tänään ne sitten opettelin kunnolla ja nyt toivottavasti siten, että ne myös pysyvät säilömuistini syövereissä.

Muistinvirkistyksenä vielä:

KOVERA LINSSI: 1) Pienennetty, oikeinpäin oleva valekuva

KUPERA LINSSI: 1) Todellinen, ylösalaisin oleva kuva, jos esine on kauempana polttopisteestä.
2) Suurennettu, oikeinpäin oleva valekuva, jos polttopisteen ja linssin välissä.
3) EI kuvaa, jos esine polttopisteessä.

KOVERA PEILI: 1) Todellinen, ylösalaisin oleva kuva, jos esine on kauempana polttopisteestä.
2) Suurennettu, oikeinpäin oleva valekuva, jos polttopisteen ja linssin välissä.
3) EI kuvaa, jos esine polttopisteessä.

KUPERA PEILI vastaa koveraa linssiä.

Aloitin tänään kolmannen Galenos-lukukerran. Edellinen kerta oli hitaan lukemisen jakso, jossa luin noin 10 sivua tunnissa eli varsin hitaasti. Nyt alkaneessa jaksossa luen noin 20-25 sivua tunnissa, riippuen kappaleen vaikeudesta. Edelliseltä kerralta selväksi inhokkikappaleeksi nousi ylivoimaisesti kappale 16 eli Radiologinen kuvantaminen. Kyseinen kappale voittaa kirkkaasti jopa aiemman inhokkini, joka oli kappale 7 (Elimistön ulkoiset uhat). Inhokeistakin aion kuitenkin selvitä.

Tapanani on kuunnella radiota samalla, kun luen Galenosta. Hiljaisuus ei yksinkertaisesti sovi minulle ja siksi taustalla soi radio. Tänään kuuntelin NRJ:tä. Tavallisesti en kiinnitä niin suurta huomiota toimittajien jutuille, mutta tänään korvani höristyivät. Kyseisen kanavan toimittaja oli löytänyt jostakin varsin eriskummallisen tutkimustuloksen. Englantilaisessa tutkimuksessa nimittäin väitettiin, että äidin hedelmöityksen aikoihin nauttima ravinnon energiamäärä vaikuttaisi oleellisesti siihen, tulisiko lapsesta tyttö vai poika. Poikia syntyisi runsasenergisellä ja tyttöjä vähäkalorisemmalla ravinnolla. Kuullostaa jännältä, mutta väite on kyllä valitettavasti täyttä puppua. Perin kummallisella tavalla lapsen sukupuolen määräytyminen siirretään jälleen kerran naisen harteille. Palataanko nyt keskiaikaan, jolloin naiset pääsivät jopa hengestään synnyttäessään ''vääränmerkkisen'' lapsen. No ehkei nyt kuitenkaan. Kaikille tietämättömille tiedoksi, että lapsen sukupuoli määräytyy vain ja ainoastaan isän siittiöiden sisältämän perimän mukaan. Yksinkertaisesti X-siittiöstä tulee tyttö ja Y:stä poika.

Motivaatiota kasvattaakseni olen surffannut erilaisilla lääkis-sivuilla. Eniten ehkä Helsingin kandiseuran sivuilla. Viimeksi eilen tutkailin kandiseuran tulevia tapahtumia ja tilaisuuksia, sekä kuva-galleriaa. Meno oli juuri minunnäköistäni. Pystyin hyvin kuvittelemaan itseni niin lääketieteellisen biokemian-labroihin kuin aamuyöhön kestäville sitseillekin. Tiedän haluavani lääkäriksi ja tiedän haluavani lääketieteen opiskelijaksi! Unelma lähestyy...

Pääsykokeisiin pänttäävä tarvitsee kunnon yöunia.

Palataan aiemmassa merkinnässäni mainitsemaani unirytmiin ja ihmisen biologiseen kelloon.
Galenos käsittelee ihmisen valve- ja unitilaa kappaleessa 8.8 (sivut 353-364).

Ihmisen vuorokausirytmiä tahdistaa ns. biologinen kello, joka sijaitsee hypotalamuksen surakiasmaattisessa tumakkeessa. Vastasyntyneillä tämä kello toimii siten, että vauva nukkuu suurimman osan vuorokaudesta ja herää vain syödäkseen. Aikuisilla uni-valvetila eheytyy yhtäjaksoiseksi, jossa keskimääräinen uniaika on 7-8 tuntia.

Ihmisen valvetilaa säätelevät keskushermostossa sijaitsevat erilaiset valvejärjestelmät. Valvetilassa ihminen saa runsaasti ärsykkeitä, jolloin nukahtaminen ei ole mahdollista. Ärsykkeiden vähäisyys taas johtaa lopulta unitilaan. Valveen ylläpidon kannalta keskeisiksi pientumakkeiksi Galenos mainitsee seuraavat aivorungon alueet:

a)Locus caeruleus, joka tuottaa aivokuoren reaktiokykyä ylläpitävää noradrenaliinia.
b)Raphe-tumakkeet, jotka erittävät serotoniinia.
c)Ventraalisen tegmentumin alueen solut, jotka käyttävät välittäjäaineenaan dopamiinia. VTA:n solut säätelevät motivaatiota, tunne-elämyksiä ja ne reagoivat myös stressiin.
d)Hypotalamuksen takaosan histamiinisolut, jotka vireyttävät aivokuorta erittämällä H1-reseptoreita stimuloivaa histamiinia.

Ulkoisten ärsykkeiden ja yllä mainittujen pientumakkeiden toiminnan väheneminen johtaa elimistön vireystilan laskuun. Yleensä uneliaisuus lisääntyy illalla. Nukkumisen ajankohtaa ja määrää kuvataan Galenoksessa ns. kahden prosessin mallilla.

Kun ihminen valvoo pitkiä aikoja tarvitsee hän luonnollisesti korvausunta, joka palauttaa normaalin vireystilan. Korvausunen pituus riippuu vuorokaudenajasta. Valvotun yön jälkeen on turha yrittää kunnon korvausunia, koska vireystila on luonnostaan nousussa. Jos taas korvausunet alkavat samaan aikaan, kun luonnollinen vireystila on laskussa, tulee unesta pitkä.
Vaikka valvoisitkin pitkiä aikoja, niin korvausuni ei silti ole tavanomaista pitempi. Sinun tulee muistaa nukahtaa vain tavanomaiseen vuorokaudenaikaan.

Opiskelijalle tärkeää on ns. hidasaaltouni eli REM-uni (rapid eye movement). REM-uni alkaa, kun lihastonus yllättäen katoaa lähes olemattomiin ja ilmaantuu nopeita silmäliikkeiden sarjoja. REM-unta pidetään korkean herätekynnyksen vuoksi syvimpänä unena. Se poistaa tehokkaimmin väsymyksin ja nostaa vireystilaa parhaiten. Samalla se mahdollistaa kasvuhormonin erittymisen. REM-unella on myös merkitystä oppimisessa. REM-unessa nimittäin päivittäin opittu uusi tieto lajitellaan ja pakataan säilömuistiin.

Hidasaaltounta voidaankin siksi pitää pääsykokeisiin pänttääjän yhtenä oppimisvälineenä. Unen positiivisista vaikutuksista oppimiseen on useita tutkimuksia, jotka todistavat unen olevan vähintään yhtä tärkeää kuin pänttääminen. Siksi onkin syytä välttää kokeisiin valmistautumista yöaikaan. http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1206983

Tällä pänttääjällä uni- ja valvetilat ovat pysyneet hyvin erillään. Kolmas viikko alkoi ja lukeminen jatkuu siitä mihin viime viikolla jäätiin. Laskuja pitäisi alkaa laskemaan entistäkin intensiivisemmin, jotta laskutiini karttuisi. Perustimme myös muutaman lääkikseen pyrkivän koulukaverini kanssa lukupiirin, jonka on tarkoitus kokoontua säännöllisesti vähintään kerran viikossa. Lukupiirin suurin hyöty on sen antamassa vertaistuessa. On helpompaa pakertaa Galenoksen parissa, kun tietää, että sitä ei tarvitse tehdä kokonaan yksin.

Nikotiiniamidiadeniinidinukleotidi ja oksidatiivinen fosforylaatio

Siinä kaksi hienoa sanaa, jotka tänään opein.

Galenoksen mukaan ensin mainittu on esimerkki ns. ''vaeltavasta'' koentsyymistä, joka osallistuu useimpiin solujen hapetus-pelkistysreaktioihin. Tällä vaeltavalla entsyymillä on siis merkittävä rooli solun mitokondriossa tapahtuvassa oksidatiivisessa fosforylaatiossa.

Lukion kirjoissa oksidatiivisesta fosforylaatiosta käytettiin yksinkertaisesti nimitystä elektroninsiirtoketju. Mitä siis on tämä fosforylaatio ja mihin tarvitaan nikotiiniamidiadeniinidinukleotidia?

Kaikki alkaa, kun NAD+ nappaa soluhengityksen katabolisissa vaiheissa (glykolyysi ja sitruunahappokierto) syntyneet elektronit muodostaen NADH:ta. Nämä pelkistyneet nikotiiniamidiadeniinidinukleotidit matkaavat elektroninsiirtoketjuun mitokondrion sisäkalvolle ja luovuttavat lopulta elektroninsa elektronsiirtoketjuun.

Ketjun päähän tulleet e-:t liikkuvat kantajamolekyyliltä toiselle ja lopulta ketjun päässä odottavalle hapelle.

Nämä kantajamolekyylit ovat proteiineja, joissa on elektronegatiivisia kohtia ja jotka pystyvät pumppaamaan elektroneja välitilaan. Elektronegatiivisuus kasvaa siirryttäessä elektroninsiirtoketjun yläpäästä kohti happea. Energiaa elektronien pumppaamiseen saadaan elektroninsiirrossa syntyvästä kvanttimekaanisesta energiasta.

Elektronien päästessä välitilaan muodostuu protonigradientti eli kemiallista energiaa. Ainoa paikka, jossa kyseinen elektronien välitilaan (matriksiin) siirtyminen on mahdollista on ATP-syntaasin muodostama aukko. Tämä ATP-entsyymi pyörii vetyjen virratessa sen läpi ja liittää yhteen ADP ja fosfaattia, jolloin muodostuu ATP:ta. Juuri tätä tapahtumaa kutsutaan oksidatiiviseksi fosforylaatioksi.

Nikotiiniamidiadeniinidinukleotidilla on myös muita tehtäviä. Esimerkiksi alkoholin hapettuminen ensin asetaldehydiksi ja lopulta asetaateiksi on seurausta reaktiosta, johon NAD+ osallistuu.

Tästä alkoholia hapettavasta entsyymistä käytetään myös nimitystä alkoholihydrogenaasi, joka hapettaa monia eri alkoholeja. Mielenkiintoinen tieto onkin, että runsas etanolin käyttö alkoholin suurkuluttajilla saattaa vaikeuttaa esim. rodopsiinin (näköpurppura) aineosan retinaalin muodostumista sen esiasteesta eli retinolista.

Vaikka etanolista on runsaasti haittaa, niin on siitä Galenoksen mukaan myös hyötyä. Etanoli inhiboi nimittäin tehokkaasti metanolin eli etanolia huomattavati myrkyllisemmän alkoholin hapettumista. Ja siksi metanolimyrkytyksen ensisijainen hoito onkin juuri etanoli.

Kolmas alkoholeihin liittyvä tänään oppimani mielenkiintoinen tieto on se, että alkoholismin hoidossa käytetty ns. antabus-tabletti (disulfiraami) on aldehydihydrogenaasin irreversiibeli inhibiittori. Eli kun tämä entsyymi on poissa, niin elimistöön joutunut etanoli jää asetaldehydiksi ja aiheuttaa voimakasta pahoinvointia.

Tänään olen ollut varsin tehokas, sillä luin ja laskin kuusi tuntia putkeen, lukuunottamatta paria ruokataukoa. Olen hieman yllättynyt siitä kuinka paljon olen jo lyhyessä ajassa oppinut. Toki moni asia on jo tuttua lukiosta, mutta paljonpaljon on myös uutta tietoa. Lisäksi olen huomannut, että lukiossa oppimani asiat ovat tarkentuneet ja tulleet ikään kuin konkreettisemmiksi. Enää asioiden opettelu ei tunnu samanlaiselta ulkoa oppimiselta kuin lukiossa. Mitähän kaikkea mahdankaan vielä oppia tämän kevään aikana?

PS. Valmennuspakettiin olen jo tämän kolmen päivän perusteella ollut erittäin tyytyväinen. Teoriaosat Galenoksen rinnalla ovat aivan loistavat, tehtäviä on runsaasti niin fysiikassa, bilsassa kuin kemiassakin, Galenoksen dissektio on mahtava ja ''Kokeet kotona'' -paketti enemmän kuin hyödyllinen. Mihin enää valmennuskurssia tarvitsee, kun sen voi luoda myös itse?