Pääsykokeisiin pänttäävä tarvitsee kunnon yöunia.

Palataan aiemmassa merkinnässäni mainitsemaani unirytmiin ja ihmisen biologiseen kelloon.
Galenos käsittelee ihmisen valve- ja unitilaa kappaleessa 8.8 (sivut 353-364).

Ihmisen vuorokausirytmiä tahdistaa ns. biologinen kello, joka sijaitsee hypotalamuksen surakiasmaattisessa tumakkeessa. Vastasyntyneillä tämä kello toimii siten, että vauva nukkuu suurimman osan vuorokaudesta ja herää vain syödäkseen. Aikuisilla uni-valvetila eheytyy yhtäjaksoiseksi, jossa keskimääräinen uniaika on 7-8 tuntia.

Ihmisen valvetilaa säätelevät keskushermostossa sijaitsevat erilaiset valvejärjestelmät. Valvetilassa ihminen saa runsaasti ärsykkeitä, jolloin nukahtaminen ei ole mahdollista. Ärsykkeiden vähäisyys taas johtaa lopulta unitilaan. Valveen ylläpidon kannalta keskeisiksi pientumakkeiksi Galenos mainitsee seuraavat aivorungon alueet:

a)Locus caeruleus, joka tuottaa aivokuoren reaktiokykyä ylläpitävää noradrenaliinia.
b)Raphe-tumakkeet, jotka erittävät serotoniinia.
c)Ventraalisen tegmentumin alueen solut, jotka käyttävät välittäjäaineenaan dopamiinia. VTA:n solut säätelevät motivaatiota, tunne-elämyksiä ja ne reagoivat myös stressiin.
d)Hypotalamuksen takaosan histamiinisolut, jotka vireyttävät aivokuorta erittämällä H1-reseptoreita stimuloivaa histamiinia.

Ulkoisten ärsykkeiden ja yllä mainittujen pientumakkeiden toiminnan väheneminen johtaa elimistön vireystilan laskuun. Yleensä uneliaisuus lisääntyy illalla. Nukkumisen ajankohtaa ja määrää kuvataan Galenoksessa ns. kahden prosessin mallilla.

Kun ihminen valvoo pitkiä aikoja tarvitsee hän luonnollisesti korvausunta, joka palauttaa normaalin vireystilan. Korvausunen pituus riippuu vuorokaudenajasta. Valvotun yön jälkeen on turha yrittää kunnon korvausunia, koska vireystila on luonnostaan nousussa. Jos taas korvausunet alkavat samaan aikaan, kun luonnollinen vireystila on laskussa, tulee unesta pitkä.
Vaikka valvoisitkin pitkiä aikoja, niin korvausuni ei silti ole tavanomaista pitempi. Sinun tulee muistaa nukahtaa vain tavanomaiseen vuorokaudenaikaan.

Opiskelijalle tärkeää on ns. hidasaaltouni eli REM-uni (rapid eye movement). REM-uni alkaa, kun lihastonus yllättäen katoaa lähes olemattomiin ja ilmaantuu nopeita silmäliikkeiden sarjoja. REM-unta pidetään korkean herätekynnyksen vuoksi syvimpänä unena. Se poistaa tehokkaimmin väsymyksin ja nostaa vireystilaa parhaiten. Samalla se mahdollistaa kasvuhormonin erittymisen. REM-unella on myös merkitystä oppimisessa. REM-unessa nimittäin päivittäin opittu uusi tieto lajitellaan ja pakataan säilömuistiin.

Hidasaaltounta voidaankin siksi pitää pääsykokeisiin pänttääjän yhtenä oppimisvälineenä. Unen positiivisista vaikutuksista oppimiseen on useita tutkimuksia, jotka todistavat unen olevan vähintään yhtä tärkeää kuin pänttääminen. Siksi onkin syytä välttää kokeisiin valmistautumista yöaikaan. http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1206983

Tällä pänttääjällä uni- ja valvetilat ovat pysyneet hyvin erillään. Kolmas viikko alkoi ja lukeminen jatkuu siitä mihin viime viikolla jäätiin. Laskuja pitäisi alkaa laskemaan entistäkin intensiivisemmin, jotta laskutiini karttuisi. Perustimme myös muutaman lääkikseen pyrkivän koulukaverini kanssa lukupiirin, jonka on tarkoitus kokoontua säännöllisesti vähintään kerran viikossa. Lukupiirin suurin hyöty on sen antamassa vertaistuessa. On helpompaa pakertaa Galenoksen parissa, kun tietää, että sitä ei tarvitse tehdä kokonaan yksin.