Lähes puoli vuotta on kulunut viimeisimmästä blogimerkinnästäni. Siitä syvimmät pahoitteluni.
Kulunut syksy on ollut tähän mennessä elämäni kiireisintä aikaa, eikä aikaa ole aina blogin päivitykselle löytynyt. Blogihiljaisuus saa nyt kuitenkin luvan loppua. Ensi kevään lääkiksen pääsykokeeseen on enää vajaa puoli vuotta aikaa. Pelottavaa, mutta totta!
Syksy on kulunut pitkälti koulun merkeissä, vaikka väliin on mahtunut myös vapaa-ajan mukavia hetkiä. Suurin koitos olivat ylioppilaskirjoitukset, jotka suurista ennakko-odotuksista huolimatta eivät aivan menneet nappiin. Syitä en lähde arvuuttelemaan, mutta ainakin toinen kirjoittamistani aineista menee ehdottomasti uusintaan. (Ruotsista tuli siis M ja Bilsasta C)
Bilsan C:llä en voi koputella lääkiksen ovia, eikä se myöskään vastaa todistuksessa kököttäviä numeroitani, joten uusintaan menee.
Kävin tänään vaihteeksi OPO:lla sekoittamassa päätäni. Sain kilokaupalla luettavaa liittyen jatko-opintoihin. OPO suositteli myös sen kuuluisan B-suunnitelman miettimistä. Tuon OPO-tuokion jälkeen minuun iski epätietoisuus ja kauhu. Mitä tapahtuu lukion jälkeen? Entä, jos en pääsekään lääkikseen? Olenko minä tyhmä? Onneksi sain itseni rauhoittumaan ja palautin ajatukseni maan pinnalle. Minun ei tarvitse olla paras, sillä sitä en suinkaan ole. Minun tulee olla vain riittävän hyvä ja ennen kaikkea tehdä parhaani. Pääsen, jos pääsen, siihen ei maailma saa kaatua.
Sen tänään päätin, että huomisesta alkaen keskityn mitä antaumuksellisemmin kouluun ja maaliskuussa häämöttäviin YO-kirjoituksii, sekä myös pikkuhiljaa lääkiksen pääsykokeeseen valmistautumiseen. Luen, lasken, piirrän, kertaan, pohdin, ratkon, mietin mitä tahansa haaveni toteutumiseksi. Minusta tulee lääkäri!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Kun lukio oli loppumaisillaan niin oli yhtä aikaa sekä toiveikas, että hieman peloissaan. Lukiossa oli niin yksinkertaista. Ulkona oikeassa maailmassa ei, varsinkin kun pitää elää sitä B-suunnitelmaa.
Onnea sinulle pyrkimyksissäsi, tuleva lääkäri!
Post a Comment