Silmät puoliksi ummessa on mukava väkertää tänne blogiinkin taas jotain.
Jos kertoisi vaihteeksi jotain elämästään.
Maanantaina oli eka ajotunti liikenteessä. Olin aluksi täysin kipsissä (hyvä, kun kytkimen sain painettua pohjaan), mutta ajon edetessä ja sen sujuessa laantui myös jännitys. Opettaja oli mukava ja auttavainen, mikä helpotti tilannetta huomattavasti. Vastinetta rahoille siis ainakin tässä suhteessa.
Rahoja tosiaan tarvittaisiin. Menoja olisi enemmän kuin muille jakaa, mutta töitä ei senkään vertaa. Onneksi äiti maksaa vielä suurimman osan kuluistani, mutta valitettavasti aina ei sieltäkään suunnalta kukkaron nyörit aukene.
Autokoulu pitää mut vanhoissa vaatteissa ainakin kesään asti. Bye, bye Converse Red!
Kauhulla odottelen opiskeluaikoja...pitäisi kai alkaa sopeutumaan yksinkertaiseen ja riisuttuun elämään. Munkkiluostariin ja menoksi!
Perjantaina oli pitkästä aikaa kunnon bileet. Bileet ne saa aina mielen virkeäksi ja kropan vetreäksi. Paikalla reilu sata viisikymmentä henkeä...abeja ja meitä kakkosia. Musiikki erittäin tanssittavaa ja tarjoilut kunnossa. Kivaa oli!
Huomenna tai siis oikeastaan jo tänään pitäisi aloitella tuota kokeisiin lukua.
Tiukka koeviikko tiedossa: Fyssaa, bilsaa, matikkaa, ruotsia, äikkää...
Fysiikan kurssi on sähköoppia, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Kirchoff ja Coulombi, yäk!
Juuri tuon ''sähkökurssin'' ja sen huonon opettajan ansiosta kiinnostukseni fysiikkaa kohtaan on laskenut tuntuvasti. Toivonkin, että se taas nousisi viime kevään lukemiin lomalta palaavan opettajan ansiosta. Eräs asia kuitenkin lohduttaa: Galle ei kerro sähköstä juuri mitään.
Power of love.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment