Virstanpylväitä

Näin sunnuntaisin on taas aikaa päivitellä blogia.

Kuun alussa lainasin ensimmäistä kertaa elämässäni Galenoksen. Kyllä vain. Juuri sen, minkä kanssa tulen viettämään suuren osan ajastani ensi keväänä. Uusinta painosta en saanut itselleni, mutta kyllä kai tuo vanhakin painos näin alkuun kelpaa. Heti aluksi huomasin kirjan värit, jotka ovat hieman apaattiset, ehkä jopa masentavat. Harmaa ja latku punainen on paljon huonompi vaihtoehto kuin sinivihreä. Mutta ei ajatella näin pinnallisesti, sillä sisältöhän se tärkein on.

Selasin kirjan samana iltana läpi. En tiennyt mitä ajatella. Olisiko sitä pitänyt pitää äärimmäisen vaikeana vai yksinkertaisen helppona. Asia jäi hautumaan. Seuraavana iltana selasin kirjaa uudelleen ja pieni kammotuksen poikanen alkoi painaa. Miten kamalilta kaavat näyttivätkään ja kuinka hirveän yksityiskohtaisesti tiettyjä asioita tulisikaan osata. Pientä helpotusta antoi takakannen teksti: ''Sisältö on laadittu siten, että lukija aktivoituu pohtimaan asioita sen sijaan että opettelisi niitä ulkoa.'' Aktivoitumista luvassa ensi keväänä...

Selailun jälkeen en ole Galenokseen ehtinyt koskenut. On ollut kaikenlaista, niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Huominen autokoulun alku on nyt päällimmäisenä mielessä...jännittää jo nyt.