''Valitettavasti et tullut hyväksytyksi...''

Tänään se sitten selvisi. Jatkan Galenoksen parissa vielä ensi keväänäkin! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. 

Vaikka olinkin varautunut ohueen kirjekuoreen, niin kyllä otsikossa olevat sanat kirpaisevat. 

Nyt sitten vain välivuotta viettämään ja tulevaisuuttaan suunnittelemaan. Ensi keväänä minun tulee panostaa erityisesti laskuihin, sillä niillä sinne lopultakin sisään päästään. 

Tästä suunta on vain ylöspäin ja ensi vuonna ollaan sisällä!

(Tilastotietona: Pisterajat olivat Helsingissä tänä vuonna seuraavat: Koepisteet 58,118, Yhteispisteet 97,647, Terv.huoltoalan kiintiö 48,941)

Istuin ja itkin

Tiistai 27.5.08 klo 8.00. Saavun hyvissä ajoin Helsingin yliopiston päärakennukseen, jossa valintakokeeni on tarkoitus pitää. Aikani etsittyäni löydän oikean auditorian ja majoittaudun käytävällä olevalle penkille. Ei ketään missään. Mahdoinko tulla oikeaan paikkaan? N. 20 yli kahdeksan saapuvat ensimmäiset ''kanssakilpailijani'' ja lähes heti heidän jälkeensä kokeen valvojat. Huomaan luovani lähes murhaavia katseita ''kanssakilpailijoihini''. ''Minä olen aivan varmasti parempi kuin tuo, osaan kaikki asiat paremmin kuin tuo.'' Psyykkausta?

Ovella tapahtuneen ''ruumiintarkastuksen'' jälkeen huomaan istuvani puisella penkillä 1800-luvulla rakennetussa tiedon kehdossa. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta. Kunpa aivoni nyt toimisivat. Hieman yli kello yhdeksän käännän paperin ja putoan korkealta ja kovaa...

Koetta kuvaa tänä vuonna varsin hyvin sana: ERILAINEN. Erilaisuus ei tässä yhteydessä ole todellakaan positiivinen asia. Ensimmäinen tehtävä oli vielä varsin perinteinen, mutta sitten kaikki muuttui. Aivan liian paljon fysiikkaa, hyvin vaikeaa kemiaa ja liian vähän biologiaa ja anatomiaa. Galenoksen sai heittää romukoppaan, sillä pelkästään Galenoksen avulla tehtävistä ratkesi vain murto-osa. Olin pettynyt. Voi vain sanoin kuvailla sitä pahan olon tunnetta, joka valtasi minut, kun olin koesalin ovet sulkenut takanani. Itku oli lähellä.

Optimistina en ole kuitenkaan vaipunut epätoivon suohon, vaan jaksan uskoa tulevaan. Vielä ei ole mitään tuloksia tullut, joten mikään ei ole kirkossa kuulutettua. Joka tapauksessa pettymykseen on syytä varautua ja miettiä tulevaa välivuottaan. Töihin nyt ainakin pitäisi päästä.

Paulo Coelhon sanat sopivat tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin:

''Elämässä voi kokea tappioita muttei kärsimystä.
Todellinen soturi tietää,
että taistelun hävittyäänkin
hän on parantanut miekkailutaitoaan.
Seuraavassa kamppailussa hän on taitavampi.''

-Paulo Coelho, Piedrajoen rannalla istuin ja itkin.

HUH, mikä koe!

Kokeesta selvitty, mutta vähän sekavin tunnelmin. Raporttia reissusta ja kokeesta tulee huomenna.

Sen voin jo nyt sanoa, että mahdoinkohan lukea väärää kirjaa, kun luin Galenosta?
Oliko se nyt ihan varmasti se oikea pääsykoekirja?

Urakka ohi!

Nyt on kevään luku-urakka ohi! Enää ei kannata lukea, koska siitä ei ole enää mitään hyötyä. Kahden kuukauden aikana olen pystynyt sisäistämään uskomattoman määrän uutta tietoa. Rehellisesti sanottuna olen ylpeä itsestäni, sillä olen saanut luettua täysin lukusuunnitelmani mukaisesti ja mielestäni vielä varsin tehokkaasti.

Tämän viimeisen viikon olen kertaillut nopealla lukutekniikalla sekä Galenosta, että omia muistiinpanojani. Lisäksi olen ylläpitänyt laskuruutinia ja tehnyt simuloidun pääsykokeen. (siitä sain kahdessa tunnissa n. 77 prosenttia oikein.)

Eilen vaihdoin patterit laskimeeni, ostin lyijyä ja tarkistin muutenkin penaalini varustuksen. Vielä pitää hankkia eväät ja sitten kaikki onkin valmista suurta hetkeä varten. Huomenna vielä junassa voi hetken kertailla, mutta muuten luvut on nyt luettu.

Kuten viereinen kysely todistaa: kaikki jännittävät, ja niin kuuluukin. Sopiva jännitys antaa tietynlaisen draivin kokeeseen, joka saattaa auttaa muistamaan vaikeimmankin asian. Lisäksi se parantaa osaltaan keskittymiskykyä.

Minua jännittää, mutta tiedän olevani valmis.
Onnea kaikille tiistain koitokseen!

PANIIKKI JA AHDISTUS!

Näinä päivinä oma stressitasoni alkaa hipoa jo pilviä. Tänään on viikko aikaa pääsykokeeseen, joten asioiden tulisi olla jo hyvässä järjestyksessä tuolla säilömuistini syövereissä. Mutta siltäpä ei tunnu! Entä jos unohdan kaiken pääsykoeaamuna? Entä jos en saakkaan tietoja paperille ja laskuja laskettua? Pelottavaa ja ahdistavaa.

Tähän asti olen kuitenkin joka päivä saanut valettua itseeni uskoa, että kyllä minä siitä selviän. Aivan varmasti selviän! En ole huonompi kuin muut ja minulla on yhtäläiset mahdollisuudet kuin kenellä tahansa muulla. Entä, jos nyt viime metreillä tuo usko ei enää riitäkkään?

Pakko se on kuitenkin jaksaa. Tavoite kirkkaana mielessä ja unelmaansa uskoen aion selvitä vielä tämän viimeisenkin viikon. Ensi viikolla tähän samaan aikaan kaikki on jo ohi ja kesä voi alkaa. (ilman huolta mistään) Olen päättänyt, että en edes vilkaise vastausanalyyseja, kun olen kokeesta ulos tullut. Aika sen sitten näyttää, avautuvatko ovet unelmaani.

Tsemppiä kaikille!

Raakoja pisteitä

Aloin pohdiskelemaan pääsykokeiden pisteytystä. Systeemihän menee niin, että pyrkijöiden saamat pistemäärät skaalataan välille 0-72 ja parhaan raakapistemäärän eli siten myös parhaan skaalatun pistemäärän saanut sijoittuu ykköspallille. Sitten siitä eteenpäin otetaan parhausjärjestyksessä sisään, kunnes tiedekunnan sisäänottomäärä täyttyy. Oman lisänsä soppaan tuo lisäksi vielä todistuspisteet. Joiden muuten tarvitsee olla huomattavan korkeat, että niistä hyötyisi.

Olisikin mielenkiintoista tietää, että minkälaisilla raakapistemäärillä ihmiset ovat päässeet sisään ja erityisesti Helsinkiin. Kokeen ja kokelaiden tasohan vaihtelee vuosittain, mutta noin yleisesti paljonko pitää prosenteissa saada pisteitä, että voisi edes unelmoida sisäänpääsystä. 75%? 80%?Vai enemmän? Jos joku sisäänpäässyt sattuu lukemaan, niin olisi kiva jos kommentoisit. :)

Eilen sitten varmistui virallisesti sekin, että kuun lopussa on juhlat tiedossa. Arvosanoihin olin suht tyytyväinen, vaikka paremminkin olisi toki voinut mennä. Tosin eipä noilla arvosanoilla enää juuri mitään virkaa ole. Joka tapauksessa onnea kaikille uusille ylioppilaille! Juhlikaamme, sillä olemme sen ansainneet.

Työ tekijäänsä kiittää

Tein tänään valmennuspaketin kemian lopputason testin. Tulos oli loistava, ehkä jopa pienoinen yllätyskin. Sain 28.5/30 eli 95% oikein kaikista tehtävistä. Kokeessa oli kahdeksan tehtävää ja aikaa sai käyttää tasan puoli tuntia. Kaikissa tehtävissä pääsin heti vauhtiin, eikä missään tullut tunnetta: apua en osaa tätä!

Ahkera työnteko näyttää siis tuottaneen tulosta. Aika sen sitten näyttää miten valmennuspaketin kokeet korreloivat pääsykokeen kanssa. Motivaatiota tämä kyllä kasvatti. En ole ainakaan raatanut turhaan. :)